Kaikki hyvä loppuu aikanaan

 

Aivan ensimmäisenä, anteeksi että tämän kirjoitus on kestänyt. Olisitte ansainneet tämän kyllä heti projektin tullessa päätökseen. Toisaalta, nyt pystyn esittämään kuvallista todistusaineistoa myös sukkien luovutuksesta, mitä en olisi aikaisemmin pystynyt. 

Aloitetaanpa kuitenkin siitä, mihin edellisessä jäätiin: Kaikkia sukkia ei ole vielä kuvattu. Tässä kuva viimeisistä kuvatuista sukista:

Lisäksi pakettiin sujahti 5 paria juuri lähetyshetkellä, ja näistä luonnollisesti ei ole kuvia.

Sukkia siis saatiin kasaan kaiken kaikkiaan 179 paria, joista 121 lähti Muromin ja Vladimirin alueelle, ja loput jääkiekkoilijoiden mukana Venäjän pohjoisiin osiin. Jälkimmäinen paketti toimitettiin Pohjois-Suomessa asuvan yhteyshenkilön kautta postitse kanadalaisille.

Sain tästä noin viikon kuluttua raporttia, että sukat olivat menneet perille ja lapset olivat erittäin kiitollisia.

Näihin kuviin siis tämä projekti päättyy ja blogi hiljenee tältä erää. Viimeisenä haluan tuoda aivan valtavan kiitoksen kaikille sukkia kutoneille, olette tehneet arvokasta työtä!

Infoa: Toinen satsi sukkia lähtee, minne ja koska?

Eli nyt on kaikki selvempää kuin aikaisemmin; toinen sukkasatsi lähtee Venäjälle ensi kuun loppupuolella. Tapa, jolla sukat toimitetaan on samankaltainen kuin ennenkin; saman jyväskyläläisen ystäväni tuttujen kautta. Tällä kertaa tutut ovat kanadalaisia kristittyjä jääkiekkoilijoita, jotka tulevat suomeen harjoittelemaan, ja tämän jälkeen jatkavat Venäjälle, jossa he käyvät lastenkodeissa. Samalla sukat toimitetaan niitä tarvitseville.

Omien aikataulujeni puitteissa viimeiseksi toimituspäiväksi ilmoitan siis keskiviikon 5.2. Tällöin sukkien pitäisi siis olla perillä minulla, lisätietoja toimittamisesta löytyy tuosta Miten osallistun? välilehdestä. Otathan siis huomioon postin kautta toimittaessasi mahdolliset viivästykset.

Puuttuvia sukkia kuvattuna

No niin, vihdoin kerkeän tämän kuvausurakan tehdä. Lopultahan tämä ei vaatinut kuin yhden kuvan, mutta tässä viimeisen kuukauden vilskeessä niin matkustamisen kuin töidenkin osalta se yksikin kuva voi olla paljon.

 

 

Kiitos taas jokaiselle! Löytyy kuplaa, löytyy kirjoneuletta ja löytyy kivoja värejä.

 

 

Sitten VIIMEISESTÄ TOIMITUSPÄIVÄSTÄ. Tarkan päivän pystyn sanomaan tässä illemmalla/huomenna, mutta tämän kuun loppuun mennessä (ehkä jo hieman aikaisemmin, noin parin viikon päästä) pitäisi nuo sukat saada toimitettua. Minne nuo sukat menevät, siitä kerron heti kun saan tuon päivämäärän selville.

Hyvää joulunaikaa!

Toivottelen tässä hyvää ja rauhallista joulua näin meidän tiimin puolesta, ja samalla mainitsen, että laskuri on hieman jäljessä koska päivittäjällä on ollut joulu- ja koulukiireitä. Yksi postipaketti on tullut perille, ja käteenkin on annettu sukkia, ja lupaan joulukiireiden päätyttyä ja vuoden 2014 alettua päivitellä nuo lukemat oikeiksi ja kuvaillakin puuttuvat parit näkösälle.

Kiitos kaikille saaduista sukista, ja siitä, että olette halunneet lähteä meidän mukaan tekemään hyvää!

Vielä voi sukkia lähettää, lopullista päivämäärää ei ole vielä päätetty. Seuraaviin sanoihin päätän tämän postituksen:

Rauhallista joulua ja parempaa vuotta 2014!

 

Et voi neuloa kahdesti samaa sukkaa..

Viimeiset pari viikkoa sukkapuikot ja langat ovat saaneet lojua melkein koskemattomina jossain huoneiden nurkissa, sillä joulukuu on ollut täynnä kaikenlaisia tenttejä, esseitä, oppimispäiväkirjoja, lukupiirejä ja muita vastaavia opiskeluelämän iloja. Oikeasti kyllä nautin opiskelusta, mutta jotenkin tämä joulua edeltävä kaiken opiskelun kasauma saa sen ilon painumaan jonnekin taka-alalle.

Vaikka aloitin kirjoituksen valittamalla siitä, että en ole ehtinyt juurikaan neuloa, niin toki nyt olen muutaman sukan onnistunut jossain välissä tekemään. Tavoitteenani on ollut tämän projektin myötä löytää täydellinen ohje palmikkosukalle, ja viime aikoina olenkin testaillut erilaisia palmikko-ohjeita. Pieni perfektionisti minussa kun ei voi sietää epäsymmetrisiä palmikoita tai sitä, että toinen puoli palmikkokuviosta päättyy jalkaterän päällä nurjaan ja toinen oikeaan neulokseen. Kamalaa!

Palloja, palmikoita ja näkjään myös oma villasukka..

Samainen perfektionisti on kuitenkin joutunut myös nöyrtymään, sillä joulukuun alettua päätin viimein neuloa parin kaikille aloittamilleni yksinäisille sukille, jotta ne voitaisiin sitten lisätä mukaan keräykseen. Kaikista tragikoomisin esimerkki tästä on ihanasta Joulupuu-langasta tekemäni lasten sukat, jotka ovat vilahtaneet täällä blogissakin joskus alkusyksystä. Alunperin tein näiden sukkien kohdalla sen virheen, että en ensimmäisen valmistuttua laskenut sen silmukoita ja niinpä neuloin toisen sukan suuremmalla silmukkamäärällä.. Typeryydestäni ärsyyntyneeni survoin sukat ja langan sohvan alle ja ajattelin, että tekisin kummallekin sukalle parin myöhemmin. No, tähän mennessä olen aloittanut kyseisestä langasta "toisen parin" kolme kertaa sillä tuloksella, että uusi sukka ei koskaan ole ollut samankokoinen kummankaan valmiin sukan kanssa.

"Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet virtaavat siinä jo", totesi antiikissa elänyt filosofi Herakleitos viitatessaan ihmiselämän ainaiseen muutokseen. Herakleitoksen pohdinnat muutoksen pysyvyydestä ovat kiehtovia ja olen kyllä sitä mieltä, että jonkin asian samanlainen toistaminen on oikeastaan mahdotonta, sillä toistojen välissä sekä maailma että minä olemme molemmat ehtineet muuttua. Tosin aiemmin olen käsittänyt ajatuksen koskevan hieman joulunväristen villasukkien neulomista abstraktimpaa tasoa..

Ensimmäisen satsin luovutus

Istun tätä kirjoittaessani junassa, joka matkaa kohti kotia Jyväskylästä. Sukulointireissun yhteyteen ympätty sukkien toimitus on takana, ja kaksi Ikea-säkillistä neulottuja sukkia on annettu matkalle kohti Venäjää. Mieli on kiitollinen (myös siitä, ettei tätä takaisintulomatkaa tarvitse tehdä noiden säkkien kanssa, olivat hieman hankalia).

Saavuin keskiviikkona iltapäivästä Jyväskylään, ja noukinnan jälkeen siirryimme Palokkaan, jossa tämä venäläinen ryhmä, joka sukat otti vastaan, oli. Oli mukava jutustella venäjäksi (ja englanniksi) noiden ihanien, positiivisten ihmisten kanssa, ja sen jälkeen, kun he olivat pitäneet pienen konsertin seurakunnan tiloissa, oli aika luovuttaa sukat. Tässä kuvatodiste:

Ryhmä kiitti suuresti tästä lahjasta. Haluan siis todella välittää tämän kiitoksen jokaiselle neuloneelle, ja yhtälailla neulovalle. Tällaista lämmintä elettä (niin konkretian kuin ajatuksenkin puolesta) todella arvostetaan. Joten vielä: KIITOS.

Toinen satsi lähtee liikkeelle alkuvuodesta, vielä siis voi toimitella sukkia. Suunnitelmien varmistuessa tiedotamme asiasta lisää. Varmaa kuitenkin on, että sukat menevät tarvitseville :)

Sukat matkalla

Ja niin ensimmäinen sukkakuorma lähti Eeviksen mukana kohti Jyväskylään, josta sukat matkaavat lähipäivinä eteenpäin Venäjän rajan yli. Kävin saattamassa Eeviksen ja kaksi yllättävän painavaa Ikea-kassillista sukkia junaan ja siinä samalla ihastelin joitakin käteeni sattuneita sukkia. Pussien sisuksista olisi varmasti löytynyt vaikka mitä, mutta jo näitä muutamia pareja katsellessani mietin, että voi kuinka ihmiset ovatkaan ihania lahjoittaessaan tällaisia. Kiitos siis jo tässä vaiheessa!

Tässä muutamia, joita tulin kuvanneeksi. Katsokaa nyt, onko suloisuudella mitään rajaa :)

Sata meni rikki!

Sadan sukan raja napsahti rikki tässä parin viikon sisällä, en ole ihan ajasta pysynyt kärryillä, koska esimerkiksi viime viikko meni Pietarissa opiskelukuvioiden kanssa. Kuitenkin tuo luku on huima, ja huomenna lähtee ensimmäinen satsi Jyväskylän kautta maailmalle, Muromin tienoisiin (Moskovan taa).

 

Tässä kuvat viimeisestä reippaasta 30 saapuneesta parista:

 

 

Vieläkin tosiaan saa lahjoittaa, tarkka kohde selviää Uuteen vuoteen mennessä.

Kuplasukat

Kävelin tänään yliopistolle kirpakan pikkupakkasen nipistellessä poskia ja mietin, että tällä viikolla alkaa joulukuu. Syksy on vilahtanut ohi jotenkin hurjan nopeasti! Tämän sukkaprojektin osalta joulukuun lähestyminen tarkoittaa sitä, että pian ensimmäiset sukat lähtevät Venäjän rajaa kohti. Tänne Suomeen on joulukuun alussa tulossa joukko venäläisiä, joilla on kotonaan yhteyksiä paikallisiin lastenkoteihin. Tämä venäläisporukka puolestaan tuntee täällä Suomessa asuvan pariskunnan, jonka taas Eevis tuntee. Mahdollisimman monimutkaisesti selitetty, mutta ensimmäiset sukat joka tapauksessa matkaavat tuttujen tuttujen mukana lastenkotilapsille joulukuun alussa.

Mikäli et ehdi tehdä omia sukkiasi valmiiksi vielä joulukuun alkuun, niin aiomme toimittaa toisen erän vielä joko tämän vuoden lopussa tai sitten ensi vuoden alkupuolella. Suunnitelman tarkat yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta perille venäläisten lasten jalkoihin aiomme kaikki sukat kuitenkin toimittaa.

Omassa neulomisessa olen tällä hetkellä innostunut kuplista. Eräs ystäväni vinkkasi ohjeen ja vähän aikaan googletettuani huomasin, että kuplat taitavat olla tämän syksyn hitti. Minut erottaa aidosta käsityöihmisestä varmasti se, että olen aidosti pihalla mistään oikeasta käsityökeskustelusta..

Jonkun kerran jouduin myös kokeilemaan tuota kuplien purkamiskohtaa, mikä tuossa ohjeessa kuulostaa hyvin simppeliltä. Oma ohjeita idiooteille-versioni menisi näin:
Pura neljä kerrosta. Nosta pohjavärin silmukka puikolle ja vedä neulottava lanka purettujen kerrosten lankojen takaa pohjavärin silmukan luo ja neulo ikään kuin oikea silmukka. Mutta ainakin jonkinlaisia laikkuja niistä omista kuplistani tuli!

Esittelyssä Helena

 Huomasin juuri, miten junamatkalla on (nukkumisen lisäksi) mukavaa neuloa. Kuten aikaisemmin kerroin, sohvalla tulee tartuttua enemmin kirjaan kuin neuleeseen, mutta aamujunassa voi neuloa silmät sikkurallakin...

Miksi neulot?

Niin, miksi? Koska neulominen on niin hyödyllinen ja muumimammamainen harrastus. Neulominen myös vaikuttaa rauhalliselta ja seesteiseltä puuhalta.

Säännöllisin väliajoin  innostus roihahtaa ja alan unelmoida itse neulotuista lämpöisistä, hyödyllisistä ja kauniista sukista, kaulahuiveista ja pipoista itselle tai lahjoina muille. Mutta...oma neulomiseni ei ole ollut kovinkaan rauhallista, vaan sisältänyt hikeä,verta ja kyyneleitä...ja turhautumista.

Lähisuvustamme uupuu ahkeria neulojia. Äitini ja mummini ovat ihmislajiketta, jotka kyllä osaavat, mutta eivät välitä neulomisesta. Mummi tykkää enemmän kokkaamisesta ja äiti valokuvaamisesta. Omistamani villasukat ovat isotätini (viime vuosikymmenen puolella)  ja ystävieni neulomia. Ehkä salaa toivon, että minusta tulisi suvun  "the neuloja". Siitä tittelistä kun ei ole kilpailua...

Mikä syksyssä on parasta?

Syksyssä on parasta, kun kuu ja tähdet näkyvät taas. Syksyn värit. Syksyn tuoksu.

Jos olisit neulottu tuote, mikä olisit ja miksi?

Tuntuu, että olen vielä lankakerä tai jokin keskeneräinen neulos. Saas nähdä, tuleeko siitä sukka, kaulaliina vai villapaita. Varmaa on, että lämmin ja värikäs :)

Mistä haaveilet?

Nyt valmistuminen alkaa olla aivan nurkan takana ja haaveet siitä toteutua. Alan pikku hiljaa haaveilla yhä enemmän valmistumisen jälkeisestä elämästä: töistä, matkoista ja muista uusista jutuista.

Paljon sukkia on saapunut

Kuvailin tuossa (vihdoin ja viimein, suurin osa näistä on jo sen yli viikon lepäillyt meillä) isomman kasan sukkia, itseasiassa näin ison:

 

Ja vähän tarkemmin:

 

Sukkapareja tässä paketissa oli yli 30, kiitos taas kaikille!

VV-iltama

Järjestimme syksyn toisen VV-tapaamisen. Ohjelmassa oli herkuttelua (vohvelit, piparit ja glögi) ja tietenkin NEULOMISTA.

Mukana oli jälleen kerran ihania naisia :) Kuvasato jäi vähän vähäiseksi ja kuvien laatu ei tee oikeutta neulojille, mutta ehkä näistä silti välittyy tunnelmaa.

 



"Minun ystäväni on kuin villasukka,joka talvella lämmittää. ja minun ystäväni on kuin niityn kukka joka saa minut hymyilemään..."








Villasukkia on neulottu syksyn aikana oikein antaumuksella!  On hienoa, miten mukana on niin konkareita kuin vasta-alkajia. M toi mukanaan iltaan kassillisen neulomiaan sukkia -mikä tehopakkaus! Itse olin taas hyvin ylpeä yhdestä valmiista sukkaparistani -wuhuu!

Sukkien neulomisessa voi haastaa itseään taitotasonsa mukaan. Osa on haastanut itseään ja kokeillut erilaisia neulemalleja ja osa  puolestaan on nauttinut siitä, miten perussukkaa on voinut neuloa muun tekemisen ohessa.

Olen välillä ihmetellyt, miten paljon yhdet villasukat voivat viestittää. Ne pitävät jalat lämpöisinä, mutta lämmittävät myös sydäntä. Sain itse lahjaksi villasukat ystävältäni, jonka koiraa ja kissaa olin vahtimassa.  Ne ilahduttivat kovasti! Uskon, että lastenkotilapset tulevat myös ilahtumaan sukistamme.

Neulomisen iloa itse kullekin!

-Helena

Kantapääkammoisille

 
Haluaisitko neuloa villasukkia, mutta pelkäät jo etukäteen kantapäätä? Oletko kokeillut ja katkerasti epäonnistunut? Eivätkö aikasi, energiasi ja jaksamisesi riitä kantapääohjeiden etsintään?

Ei hätää! Blogin tuottajatiimimme (minä) on testannut kantapäättömiä villasukkia ja juuri valmistuneiden testitulosten jälkeen voimme vakuuttaa, että villasukat voi tehdä ilman kantapäätä!

Eli kokeilin siis villasukkaohjetta, jossa sukkaan ei tehdä erillistä kantapäätä vaan se neulotaan yhtenä putkena. Sukka on kai viralliselta nimeltään kierresukka ja netistä niihin löytyy hieman erilaisia ohjeita. Nämä violetit tein neulomalla kaksi oikein, kaksi nurin aina kolme kerrosta kerrallaan. Kolmen kerroksen jälkeen kuviota "siirretään" yksi silmukka vasemmalle eli ensimmäinen puikko aloitetaankin yhdellä nurjalla. Sitten sitä tehdään taas kolme kerrosta, minkä jälkeen eka puikko alkaa kahdella nurjalla.

Parempi ohje kuvien kanssa löytyy mm.täältä.
 

Sukkaluku kasvaa taas

 

Kävin Etelä-Pohjanmaalla kääntymässä, enkä ehtinyt kuvata neljää saatua paria enää ennen reissua, mutta nyt tämä hoituu kivasti näin vielä uudempien tulokkaiden kanssa.

 

Tässä siis uusimmat 13 paria:

 

Ihanaa. Olen todella kiitollinen tästä. Toisaalta huhut kertovat, että vielä on ihan kivasti tulossa sukkapareja, joten eiköhän näillä jokunen Venäjän lastenkotilapsien jaloista lämmitetä! :)

Armollista hämärää

Tänään minua väsyttää. 

Aamulla raahauduin yhdeksäksi sateen läpi yliopistolle todella mielenkiintoiselle luennolle, jonka kuitenkin oikeastaan istuin silmät kiinni läpi. Viime viikko oli hurjan kiireistä ja täynnä kaikenlaisia dead lineja ja nyt seuraavana maanantaina todella tuntuu siltä. Onneksi tänään tuon luennon jälkeen oli tavallisempi "opiskelupäivä" yliopistolla eli lounasta hyvässä seurassa ;)

Lisäksi jollain hullulla tavalla nautin tästä säästä ja lumettomasta marraskuusta. Tiedän, että äitini lisäksi meitä ei varmasti ole kovinkaan monta vaan pikemminkin tähän aikaan vuotta kuuluisi jo haaveilla ensilumesta.
Minä kuitenkin nautin tästä turvallisen pehmeästä ja armollisesta pimeydestä. Koska ulkona on hämärää, pysähtynyttä ja vähän ankeaakin, niin saa itsekin vain olla, neuloa sukkia ja syödä suklaata. On ihana nauttia kaupungin valoista ja hävitä iltojen pimeyteen. Joten ehkä seuraavaksi voisinkin vaihtaa jalkaan villasukkien sijasta lenkkarit, käydä tunnelmoimassa lenkkipolkujen hämärää ja mennä ajoissa nukkumaan.

Ja taas lisää sukkia!

Anna toimitti minulle viime viikolla satsin sukkia, kahdeksat kappaleet yhteensä. Luku on siis kasvanut nyt 34!

 

Anteeksi kuvan laatu, piti keretä ottamaan kuvat ennen lähtöä viikoksi Etelä-Pohjanmaalle, ja ensimmäinen kuvauslaite, joka sattui käteen, oli tabletti. Siitä tulikin mieleeni, että jos joku haluaa toimittaa sukkia Seinäjoen seudulta, sijaitsen sielä seuraavat arkipäivät. Yhteyttä voi ottaa esim. Sähköpostiin, joka löytyy tuolta Miten osallistun? -linkin takaa.

Iso kiitos näistäkin sukista!

Aikatauluja!

 Niin, tällä hetkellä on jotain tiedossa! Olettaen, että tämä tieto pitää paikkansa ja mikään ei muutu - tekemisissä ollaan kuitenkin Venäjän kanssa, perinteisesti kaikki ei aina ole ihan niinkuin on sanottu ja sillain. Tällä kertaa on kuitenkin todella vahva syy uskoa, että tämä tieto pitää paikkansa.

Eli:

Ensimmäinen (1.) dedis villasukkien toimittamiselle on marraskuun viimeinen päivä. Nämä sukat ehtivät varmuudella ensimmäiseen satsiin, jonka sijoituspaikka on suhteellisen varma.

Toinen dedis taas on vielä hämärän peitossa, samoin lopullinen kohde. Pöydällä on ollut Viipuria ja Maria, mutta tällä hetkellä ilmassa leijailee kysymysmerkki, joka paljastaa ainoastaan sen, että sukat lähtevät Venäjälle. Tästä lisää taas, kun infottavaa on.

Seitsemät sukat ja kiitollisuutta

Pakkasin tänä aamuna yliopistolaukkuuni seitsemän paria villasukkia vietäväksi Eevikselle. Yhdet sukat olivat minun neulomani, mutta muut kuusi olivat tulleet ystäväni äidiltä. Ja voi miten kauniita ne olivatkaan! Jotenkin neulomisessakin toisten käsiala, värivalinnat ja kärkikavennukset näyttävät aina paremmilta kuin ne omat.

Erityisen kauan sukkapinosta katselin noita kuvan harmaavalkoisia kaikista isoimpia sukkia, jotka jotenkin herättivät minussa paljon lämpimiä tunteita. Sukat ovat varmaan kokoa 44 ja mietin mielessäni jotain pituutta venähtänyttä teinipoikaa, jonka jalat kasvavat vuodessa kaksi villasukkanumeroa. Nuoruus ja kasvaminen on herkkä, epävarma ja haastava elämänvaihe, mikä tekeekin siitä jotenkin niin kaunista.

Ja jotenkin hienoa oli myös saada käsiini jonkun toisen neulomia sukkia. Valmiit sukat kannattaa jatkossakin antaa pääsääntöisesti suoraan Eevikselle, jonka kotona tosiaan sijaitsee se Ikea-kassi, jonne kaikki neulotut sukat päätyvät odottamaan jalkohin päätymistä. Mutta oli hienoa saada vastaanottaa edes tämä yksi sukkalahjoitus ja konkreettisesti tajuta, että joku muukin itseni lisäksi on innostunut tästä projektista ja oikeasti neulonut sukkia. En mitenkään kuvittele, että tämä Villasukat Venäjälle on maailmanhistorian merkittävimpiä humanitaarisia projekteja, mutta kasvamisen lisäksi minusta on kaunista nähdä ihmisissä halu tehdä hyvää. Ja tänä aamuna se pilkisti esiin noista kuudesta villasukkaparista.

Esittelyssä Pirita

Kuka olet ja mitä teet elämässäsi?
Olen virkkaukseen ja neulontaan aikoinani hurahtanut maisterivaiheessa oleva informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median opiskelija. Tähtäimessä on kirjastotädin pätevyys. Olen satunnaisesti kirjatoukka, kesällä retkipyöräilijä, aloitteleva bloggaaja, matkustelija (tai vähintäänkin matkustamisesta haaveileva), eestikeele rääkija ym. Tällä hetkellä tasapainoilen opiskelujen ja harrasuten kanssa.

Miksi neulot?
Käsityöinnostukseni olen saanut mummuiltani. Toiselta mummulta sain aikoinaan kassillisen vaatteita lempinukelleni. Mummu kun oli nuorempana töissä ompelimossa. Toinen mummu taas huovutti aikoinaan hattuja ja hänen kodissaan on edelleen päiväpeitot (2mx2m) virkattu ohuesta langasta. Niitä tuli nuorempana ihasteltua. Mummo opetti joskus ala-asteiässä virkkaamaan kauniita kämmenen kokoisia pitsitilkkuja, joista tuli nukeille minipöytäliinoja. Siitä se käsityöharrastus sitten lähti.

Neulominen on rentouttavaa puuhaa, jota voi tehdä samaan aikaan esim. elokuvaa katsoessa tai luentoa seuratessa. Innnosten helposti kehittelemään omia mallejani, mutta käsityöt tuppaavat välillä jäämään kesken.

Mikä syksyssä on parasta?
Auringonpaiste ja hiljaa vaihtuvat lehtien värit, jotka voivat näyttää joka päivä hiukan erilaisilta. Villasukkien, tumppujen ym. neulomisseen inspiroiva kirpeä ilma, lämpimät Take Away mukit, facebook kaverien ruskakuvista täyttyvät aikajanat, keltainen lehtisade. Eli toisinsanoen pidän alkusyksystä, siitä vaiheesta, joka näyttää mennen jo ohi.

Jos olisit neulottu tuote, mikä olisit ja miksi?
Olisin poncho, lämmin ja käytännöllinen, ehkä hieman haaveellisissa väreissä.

Mistä haaveilet?
Valmistumisesta, työpaikasta, matkustelusta ja suuresta pinosta villasukkia :)

Virkaten luominen

Ärsyttääkö sinuakin silmukoiden luomisesta jäävä ylimääräinen pitkä langanpätkä? Pelkäätkö koko ajan, että lanka loppuu kesken, kun luot silmukoita? Ei hätää! Tähänkin on ratkaisu!

Joo, tosiaan, tämän mainos-TV -aloituksen jälkeen, kävin kotopuolessa tässä, ja äitiltä oppii kaikensorttista uutta. Tällä kertaa uuden oppiminen liittyy virkkuukoukun ja neulomisen aloituksen ja lopetuksen yhteensaattamiseen. Kerronpa hieman tuosta ensimmäisestä.

Eli siis, silmukoita luodaan virkkuukoukun avulla. Olen tässä yhteen isompaan neuleeseen sitä testannut, ja luominen on melkein nopeampaa (ei oikeasti) ja vaivattomampaa (tavallaan). Reunasta tulee myös hitusen erilainen; jos ei muuta, niin joustoa löytyy hieman enemmän. Tässä vertailukuvat:

"Perinteisesti" luotu sukka

Virkkaamalla luotu sukka

Äiti selitti kyllä minulle, kuinka tuo tehdään, mutta lauantaina ei kiinnostanut opetella tekniikkaa, nyt sitten kun tuota isompaa työtä aloittelin, totesin, että hei, äiti olikin fiksu. Googleen hakusanat, ja tuloksena tuli tämä sivu *Klik*. Sieltä löytyy hyvät, kuvalliset ohjeet. Ainakin itse tajusin noilla, heti kun otin välineet käteen ja kokeilin.