sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Multitasking


"Kukin taaplaa tyylillään", kuten kuuluu eräs suomalainen sananlasku. Tosin kovin monelle nykyihmiselle verbi "taaplata" ei ehkä sano kovinkaan paljon, mutta tämä internetin ihmeellinen tietovaranto kertoo sen merkinneen alunperin lautojen tms. sahatavaran pinoamista valmiiksi tapulin rakentamista varten. Ja ilmeisesti jo tuossa tapuleiden rakennusmateriaalien pinoamisessa lienee olleen persoonakohtaisia eroja ja pinot ovat syntyneet kunkin tekijän kykyjen, tapojen ja tottumusten mukaan.

Mitä tähän tämän blogin villasukkaprojektiin tuleen, niin totesin tuon suomalaisen sananlaskun pitävän edelleen hyvin paikkaansa minun ja neulomisen suhteen. Sohvalle kerääntyneeseen epämääräiseen röykkiöön oli päätynyt vain osa keskeneräisistä ja melkein valmiista villasukkatekeleistäni, mutta siinä jo huokaisin itselleni, että miten muutamassa viikossa voikaan saada neulontaprojektinsa näin levälleen. Laukuistani löytyy tällä hetkellä neljä puikoilla olevaa sukanalkua, ja käydessäni missä tahansa kaupassa huomaan hakeutuvani automaattisesti lankahyllylle hamstraamaan "ihan vain yhden pienen ja kivan ja erilaisen lankakerän".

Neulominen toimii siis samoin kuin suuri osa muustakin elämästäni: rakastan multitaskaamista, monen asian tekemistä yhtä aikaa ja sekavassa järjestyksessä. Opiskelijana tunnistan itseäni kovasti holistisen oppijan oppimistyylistä ja arjen järjestymisessä nautin tietystä spontaaniudesta, vaihtelusta ja ennakoimattomuudesta.
Oppimistyylejä tai tiettyjä ihmisten taipumuksia ei toki voi yksinkertaisesti arvottaa hyväksi ja huonoksi eikä niitä voi ainakaan kokonaan kopioida itselleen joltain toiselta. Tämän kaksi viikkoa kestäneen villasukkaprojektin aikana olen kuitenkin taas kerran mietiskellyt ensiksikin sitä, että kaikki osat omassa elämäntyylissä eivät ole annettuja ja muuttamattomia osia minuuttani. Taipumus johonkin työskentelytyyliin on varmasti osittain synnynnäistä, mutta tapoja ja tottumuksia luomalla on mahdollista ohjata itseään valitsemaansa suuntaan. Tässä itsensä ohjaamista olennaista on kuitenkin se, että ensiksi tiedostaa oman tyylinsä, mikä on ollut näiden viikkojen toinen pohdintojeni aihe. Mitä enemmän ymmärtää mielensä toimintaa, sitä paremmin osaa motivoida itseään toimimaan tavoittelemallaan tavalla - kuten esimerkiksi neulomaan kokonaisia sukkapareja sinnikkäästi loppuun.

Millainen neuloja sinä olet?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti