Hyvää joulunaikaa!

Toivottelen tässä hyvää ja rauhallista joulua näin meidän tiimin puolesta, ja samalla mainitsen, että laskuri on hieman jäljessä koska päivittäjällä on ollut joulu- ja koulukiireitä. Yksi postipaketti on tullut perille, ja käteenkin on annettu sukkia, ja lupaan joulukiireiden päätyttyä ja vuoden 2014 alettua päivitellä nuo lukemat oikeiksi ja kuvaillakin puuttuvat parit näkösälle.

Kiitos kaikille saaduista sukista, ja siitä, että olette halunneet lähteä meidän mukaan tekemään hyvää!

Vielä voi sukkia lähettää, lopullista päivämäärää ei ole vielä päätetty. Seuraaviin sanoihin päätän tämän postituksen:

Rauhallista joulua ja parempaa vuotta 2014!

 

Et voi neuloa kahdesti samaa sukkaa..

Viimeiset pari viikkoa sukkapuikot ja langat ovat saaneet lojua melkein koskemattomina jossain huoneiden nurkissa, sillä joulukuu on ollut täynnä kaikenlaisia tenttejä, esseitä, oppimispäiväkirjoja, lukupiirejä ja muita vastaavia opiskeluelämän iloja. Oikeasti kyllä nautin opiskelusta, mutta jotenkin tämä joulua edeltävä kaiken opiskelun kasauma saa sen ilon painumaan jonnekin taka-alalle.

Vaikka aloitin kirjoituksen valittamalla siitä, että en ole ehtinyt juurikaan neuloa, niin toki nyt olen muutaman sukan onnistunut jossain välissä tekemään. Tavoitteenani on ollut tämän projektin myötä löytää täydellinen ohje palmikkosukalle, ja viime aikoina olenkin testaillut erilaisia palmikko-ohjeita. Pieni perfektionisti minussa kun ei voi sietää epäsymmetrisiä palmikoita tai sitä, että toinen puoli palmikkokuviosta päättyy jalkaterän päällä nurjaan ja toinen oikeaan neulokseen. Kamalaa!

Palloja, palmikoita ja näkjään myös oma villasukka..

Samainen perfektionisti on kuitenkin joutunut myös nöyrtymään, sillä joulukuun alettua päätin viimein neuloa parin kaikille aloittamilleni yksinäisille sukille, jotta ne voitaisiin sitten lisätä mukaan keräykseen. Kaikista tragikoomisin esimerkki tästä on ihanasta Joulupuu-langasta tekemäni lasten sukat, jotka ovat vilahtaneet täällä blogissakin joskus alkusyksystä. Alunperin tein näiden sukkien kohdalla sen virheen, että en ensimmäisen valmistuttua laskenut sen silmukoita ja niinpä neuloin toisen sukan suuremmalla silmukkamäärällä.. Typeryydestäni ärsyyntyneeni survoin sukat ja langan sohvan alle ja ajattelin, että tekisin kummallekin sukalle parin myöhemmin. No, tähän mennessä olen aloittanut kyseisestä langasta "toisen parin" kolme kertaa sillä tuloksella, että uusi sukka ei koskaan ole ollut samankokoinen kummankaan valmiin sukan kanssa.

"Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet virtaavat siinä jo", totesi antiikissa elänyt filosofi Herakleitos viitatessaan ihmiselämän ainaiseen muutokseen. Herakleitoksen pohdinnat muutoksen pysyvyydestä ovat kiehtovia ja olen kyllä sitä mieltä, että jonkin asian samanlainen toistaminen on oikeastaan mahdotonta, sillä toistojen välissä sekä maailma että minä olemme molemmat ehtineet muuttua. Tosin aiemmin olen käsittänyt ajatuksen koskevan hieman joulunväristen villasukkien neulomista abstraktimpaa tasoa..

Ensimmäisen satsin luovutus

Istun tätä kirjoittaessani junassa, joka matkaa kohti kotia Jyväskylästä. Sukulointireissun yhteyteen ympätty sukkien toimitus on takana, ja kaksi Ikea-säkillistä neulottuja sukkia on annettu matkalle kohti Venäjää. Mieli on kiitollinen (myös siitä, ettei tätä takaisintulomatkaa tarvitse tehdä noiden säkkien kanssa, olivat hieman hankalia).

Saavuin keskiviikkona iltapäivästä Jyväskylään, ja noukinnan jälkeen siirryimme Palokkaan, jossa tämä venäläinen ryhmä, joka sukat otti vastaan, oli. Oli mukava jutustella venäjäksi (ja englanniksi) noiden ihanien, positiivisten ihmisten kanssa, ja sen jälkeen, kun he olivat pitäneet pienen konsertin seurakunnan tiloissa, oli aika luovuttaa sukat. Tässä kuvatodiste:

Ryhmä kiitti suuresti tästä lahjasta. Haluan siis todella välittää tämän kiitoksen jokaiselle neuloneelle, ja yhtälailla neulovalle. Tällaista lämmintä elettä (niin konkretian kuin ajatuksenkin puolesta) todella arvostetaan. Joten vielä: KIITOS.

Toinen satsi lähtee liikkeelle alkuvuodesta, vielä siis voi toimitella sukkia. Suunnitelmien varmistuessa tiedotamme asiasta lisää. Varmaa kuitenkin on, että sukat menevät tarvitseville :)

Sukat matkalla

Ja niin ensimmäinen sukkakuorma lähti Eeviksen mukana kohti Jyväskylään, josta sukat matkaavat lähipäivinä eteenpäin Venäjän rajan yli. Kävin saattamassa Eeviksen ja kaksi yllättävän painavaa Ikea-kassillista sukkia junaan ja siinä samalla ihastelin joitakin käteeni sattuneita sukkia. Pussien sisuksista olisi varmasti löytynyt vaikka mitä, mutta jo näitä muutamia pareja katsellessani mietin, että voi kuinka ihmiset ovatkaan ihania lahjoittaessaan tällaisia. Kiitos siis jo tässä vaiheessa!

Tässä muutamia, joita tulin kuvanneeksi. Katsokaa nyt, onko suloisuudella mitään rajaa :)

Sata meni rikki!

Sadan sukan raja napsahti rikki tässä parin viikon sisällä, en ole ihan ajasta pysynyt kärryillä, koska esimerkiksi viime viikko meni Pietarissa opiskelukuvioiden kanssa. Kuitenkin tuo luku on huima, ja huomenna lähtee ensimmäinen satsi Jyväskylän kautta maailmalle, Muromin tienoisiin (Moskovan taa).

 

Tässä kuvat viimeisestä reippaasta 30 saapuneesta parista:

 

 

Vieläkin tosiaan saa lahjoittaa, tarkka kohde selviää Uuteen vuoteen mennessä.