Et voi neuloa kahdesti samaa sukkaa..

Viimeiset pari viikkoa sukkapuikot ja langat ovat saaneet lojua melkein koskemattomina jossain huoneiden nurkissa, sillä joulukuu on ollut täynnä kaikenlaisia tenttejä, esseitä, oppimispäiväkirjoja, lukupiirejä ja muita vastaavia opiskeluelämän iloja. Oikeasti kyllä nautin opiskelusta, mutta jotenkin tämä joulua edeltävä kaiken opiskelun kasauma saa sen ilon painumaan jonnekin taka-alalle.

Vaikka aloitin kirjoituksen valittamalla siitä, että en ole ehtinyt juurikaan neuloa, niin toki nyt olen muutaman sukan onnistunut jossain välissä tekemään. Tavoitteenani on ollut tämän projektin myötä löytää täydellinen ohje palmikkosukalle, ja viime aikoina olenkin testaillut erilaisia palmikko-ohjeita. Pieni perfektionisti minussa kun ei voi sietää epäsymmetrisiä palmikoita tai sitä, että toinen puoli palmikkokuviosta päättyy jalkaterän päällä nurjaan ja toinen oikeaan neulokseen. Kamalaa!

Palloja, palmikoita ja näkjään myös oma villasukka..

Samainen perfektionisti on kuitenkin joutunut myös nöyrtymään, sillä joulukuun alettua päätin viimein neuloa parin kaikille aloittamilleni yksinäisille sukille, jotta ne voitaisiin sitten lisätä mukaan keräykseen. Kaikista tragikoomisin esimerkki tästä on ihanasta Joulupuu-langasta tekemäni lasten sukat, jotka ovat vilahtaneet täällä blogissakin joskus alkusyksystä. Alunperin tein näiden sukkien kohdalla sen virheen, että en ensimmäisen valmistuttua laskenut sen silmukoita ja niinpä neuloin toisen sukan suuremmalla silmukkamäärällä.. Typeryydestäni ärsyyntyneeni survoin sukat ja langan sohvan alle ja ajattelin, että tekisin kummallekin sukalle parin myöhemmin. No, tähän mennessä olen aloittanut kyseisestä langasta "toisen parin" kolme kertaa sillä tuloksella, että uusi sukka ei koskaan ole ollut samankokoinen kummankaan valmiin sukan kanssa.

"Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet virtaavat siinä jo", totesi antiikissa elänyt filosofi Herakleitos viitatessaan ihmiselämän ainaiseen muutokseen. Herakleitoksen pohdinnat muutoksen pysyvyydestä ovat kiehtovia ja olen kyllä sitä mieltä, että jonkin asian samanlainen toistaminen on oikeastaan mahdotonta, sillä toistojen välissä sekä maailma että minä olemme molemmat ehtineet muuttua. Tosin aiemmin olen käsittänyt ajatuksen koskevan hieman joulunväristen villasukkien neulomista abstraktimpaa tasoa..