Liian aikaisin?

Nyt on syksy.
Lokakuu, kaunis ruska-aika, suloisia sumuisia aamuja, kotimaisia omenoita, kymmenen astetta lämmintä ja omasta mielestäni ihanan surumielistä syksyistä vesisadetta. Olen vuosi vuodelta tullut entistä enemmän syksyihmiseksi ja viimeistään heinäkuun alusta alan jo odottaa viileiden ja pimenevien iltojen saapumista. Ihana syksy!

Yleensä syksyn fiilistelyni seuraa vuosittaista tuttua kiertokulkua. Intoilen homehtuvista lehdistä ja tihkusateesta täydestä sydämestäni aina siihen asti, kunnes Prismassa ensimmäisen kerran havaitsen keltaisia syksyn lehtiäkin kirkkaammin hehkuvan Valion vaaleiden glögipurkkien jättimäisen kasan. Ja siitä syksyintoilu pikkuhiljaa vaihtuu glögin, kynttilöiden ja joulumusiikin antaumukselliseen tunnelmointiin.

Yleensä tämä glögin vauhdittama seasonin vaihto sijoittuu marraskuun alkuun, mutta tänä vuonna löysin itseni tänään, lokakuun yhdeksäntenä, ajattelemassa joulua. Kuunneltuani seitsemän versiota White Christmasista pakotin itseni sulkemaan spotifyn ja mietin, että mistähän tämän vuoden aikainen jouluintoni oikein nousee, sillä se perinteinen glögipurkki ei ole tullut vielä vastaan. Mutta sitten katsoin vähän enemmän ajatuksella viimeksi neulomaani sukkaparia ja eihän tuota Nallen joulupuu-nimistä lankaa käsitellessä edes voisi vastustaa joulunodotuksen tarttumista.