maanantai 25. marraskuuta 2013

Esittelyssä Helena



 Huomasin juuri, miten junamatkalla on (nukkumisen lisäksi) mukavaa neuloa. Kuten aikaisemmin kerroin, sohvalla tulee tartuttua enemmin kirjaan kuin neuleeseen, mutta aamujunassa voi neuloa silmät sikkurallakin...

Miksi neulot?

Niin, miksi? Koska neulominen on niin hyödyllinen ja muumimammamainen harrastus. Neulominen myös vaikuttaa rauhalliselta ja seesteiseltä puuhalta.

Säännöllisin väliajoin  innostus roihahtaa ja alan unelmoida itse neulotuista lämpöisistä, hyödyllisistä ja kauniista sukista, kaulahuiveista ja pipoista itselle tai lahjoina muille. Mutta...oma neulomiseni ei ole ollut kovinkaan rauhallista, vaan sisältänyt hikeä,verta ja kyyneleitä...ja turhautumista.

Lähisuvustamme uupuu ahkeria neulojia. Äitini ja mummini ovat ihmislajiketta, jotka kyllä osaavat, mutta eivät välitä neulomisesta. Mummi tykkää enemmän kokkaamisesta ja äiti valokuvaamisesta. Omistamani villasukat ovat isotätini (viime vuosikymmenen puolella)  ja ystävieni neulomia. Ehkä salaa toivon, että minusta tulisi suvun  "the neuloja". Siitä tittelistä kun ei ole kilpailua...

Mikä syksyssä on parasta?

Syksyssä on parasta, kun kuu ja tähdet näkyvät taas. Syksyn värit. Syksyn tuoksu.

Jos olisit neulottu tuote, mikä olisit ja miksi?

Tuntuu, että olen vielä lankakerä tai jokin keskeneräinen neulos. Saas nähdä, tuleeko siitä sukka, kaulaliina vai villapaita. Varmaa on, että lämmin ja värikäs :)

Mistä haaveilet?

Nyt valmistuminen alkaa olla aivan nurkan takana ja haaveet siitä toteutua. Alan pikku hiljaa haaveilla yhä enemmän valmistumisen jälkeisestä elämästä: töistä, matkoista ja muista uusista jutuista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti